Historia

   
Kan toimintaa koskeva yhdistyksen historia ja monien toimipisteiden aloitusajankohdat 

1. ALKUVAIHEET
Suojoen miljöö
Tärkeitä vaikutteita Kan-työn syntyyn tuli Amerikkalaisen David Wilkersonin toiminnasta. Wilkerson tunnetaan  New Yorkin slummialueella nuorten narkomaanien keskuudessa tekemästään työstä ja kirjoista Juokse poika juokse sekä Risti ja linkkuveitsi. Myös Lewi Pethrus-säätiön sosiaalis-kristillinen työ naapurimaassa Ruotsissa oli toiminnan aloittamiseen virikkeitä antava. 

 Kan:n valmistava kokous pidettiin helluntaiherätyksen raamattuopistolla Katinalassa 6.2.1971, mukana olivat mm. Raamattuopiston johtaja Toivo Heikkinen, Filadelfia-seurakunnan johtaja David Klemez. Kokouksen puheenjohtajana toimi tri Pähr-Einar Hellström. Kan ry:n perustamiskokous järjestettiin Keravalla 28.5.1971. Perustamiskokoukseen osallistuvat Veikko Manninen, Eino J. Hankkio, David Klemetz, Gösta Bergsten, Jaakko Hämäläinen, Veikko Kanervio, Mika Lillrank, Sakari Pärssinen, Martti Miiros, Taisto Rajala, Toimi Iivanainen, Kees Verbeek, Mauri Metsälä, Heikki Parkkila, Antti Sainio, Veikko Alastalo, Matti Auvinen ja Aaro Karppinen. Hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eino J. Hankkio ja varapuheenjohtajaksi Veikko Manninen.

Yhdistyksen säännöissä sanotaan: "Yhdistyksen tarkoituksena on kristillisen elämänkatsomuksen mukaisen kuntouttamishoidon ja avun antaminen pysyvään vapautumiseen päihdyttäviä aineita käyttäville ja samoin vankilasta vapautuneiden auttaminen yhteiskuntaa hyödyttävään elämään". Tämä tavoite on niin vaikea, että yhdistyksessä on uskottu sen tulevan mahdolliseksi vain Jumalan avulla. Yhdistyksessä on kuitenkin aina nähty, että vision pitää olla suuri.

Terapiatöitä Suojoella - kuvassa Pekka KeinänenAlkuaikoina oli innostus melkoinen. Jeesus-herätyksen aalto nousi erityisesti seurakuntien nuorten keskeltä ja oli yleisesti suosittua tehdä työtä alkoholistien ja narkomaanien parissa. Samoihin aikoihin aloitettiin myös ns. teetupatoiminta.
KAN ry:n ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi valittiin Hannu Vaurula syyskokouksessa marraskuussa 1971.

Ensimmäinen Kan-koti, Näkinkoti, avattiin 4.3.1972 yhteistyössä Saalem-seurakunnan kanssa. Koti sijaitsi nykyisen Helsingin Saalem-temppelin paikalla. Koti oli 14-paikkainen vastaanottokoti alkoholisteille ja narkomaaneille. Avajaistilaisuudessa pidettiin päihdetyönseminaari, jota johti David Wilkersonin työn Euroopan osaston johtaja mr. Foltz.
Kadun kansaan saatiin kosketus katulähetystyön kautta, jonka keskuksena toimi Näkinkodin välittömässä läheisyydessä sijainnut katukappeli.

Heti alussa nähtiin välttämättömäksi perustaa hoitokoti maaseudun rauhaan, kauas kaupungin "juomaveikoista". Tätä tarkoitusta varten vuokrattiin maalaistalo Somerolta maaliskuussa 1972, jossa korjaustöiden ja erinäisten alkuvaikeuksien jälkeen päästiin aloittamaan keväällä 1973. Someron kuntoutuskodin ensimmäisenä johtajana toimi Sakari Pärssinen, joka tehokkaasti johti korjaustöitä. Ensimmäisen toimintavuoden aikana yksikössä oli parhaimmillaan 5 asiakasta. Somerolla kuitenkin vaikeudet jatkuivat ja syksyllä 1973 eräässä asuintalossa sattuneen tulipalon jälkeen päätettiin muuttaa kuntoutuskoti Äänekoskelle. Kodin siirto toteutettiin heti syksyllä 1973 Äänekoskelle, josta puheenjohtaja Hankkio ja varapuheenjohtaja Manninen saivat vuokratuksi Väinö Rautiaiselta Suojoen maatilan hyvin edulliseen hintaan. Maatilaan kuului mm. 16 ha viljeltyä maata, kokonaispinta-alan ollessa 18 ha. Siellä harrastettiin työterapiana maanviljelyn ohella myös karjanhoitoa. Väinö Rautiainen tuki KAN -kodin toimintaa Suojealla ratkaisevalla tavalla.
Veikko Manninen toimi yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vuoden 1975 Eino J. Hankkion luovuttua tehtävästä.
Ensimmäiset hoidokit otettiin Suojoelle vuodenvaihteessa 1973/1974. Täysin kunnostettuna koti pystyi ottamaan vastaan 12 miestä. Alkuvaiheessa kodilla toimi myös automaalaamo. Suuri kivinavetta mahdollisti karjanhoidon. Konnunsuon sikalamestarin Lauri Halmetojan apu 1975 mahdollisti sianhoidon tehostamisen, joka tuki yksikön jatkuvasti kireää taloutta. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1976 - 1978 toimi liikemies Lauri Sormunen. Vuoteen 1977 mennessä Suojoen yksikössä oli hoidettu noin 150 miestä, joista psykiatri Mika Lillrankin arvion mukaan kolmasosa oli päässyt takaisin normaaliin elämään ja kuuluivat johonkin aktiiviseen seurakuntaan. Suojoen yksikön johtajana toimi Sakari Pärssinen vuoteen 1978 asti.
Suojoen kodin yhteydessä toimi myös työvaliokunta, joka oli välttämätön kodin toiminnalle. Sitä johti vuodesta 1975 alkaen saarnaaja Pentti Walden Suolahdesta. Hyvin uskollisesti kodilla opetusvastuuta kantoi mm. Kaino Pitkänen vapaaehtoisena kävijänä.
Veikko Saarijärvi aloitti yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana 1979 sekä 29.11.1980 alkaen myös Kan ry:n toiminnanjohtajana.

 

2. TOIMINTA LAAJENEE

Kun Helsingin Saalem-temppeliä ryhdyttiin rakentamaan 70-luvun puolivälissä, Näkinkoti jouduttiin purkamaan ja sen jälkeen Suojoen hoitokoti oli ainoa toimipaikka vuoteen 1982 saakka, jolloin ostettiin Myllymäen hoitokoti Ähtärissä. Samana  vuonna yhdistys sanottiin irti Suojoelta. 1982 toiminta laajeni, kun yhdistys hankki Kurrinmäen koulun Savonrannassa ja perusti sinne miesten hoitokodin. Jäsenlehti Lähimmäistä on toimitettu vuodesta 1982 lähtien. Se ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 1982/1983 yhdistys liittyi Sininauhaliittoon jäseneksi, joka järjestöjen yhteisestä sopimuksesta asetettiin katto-organisaatioksi kristillisille päihdejärjestöille. Samoihin aikoihin aloitettiin myös kirpputoritoiminta Seinäjoella, joka toimivain 1,5 - 2 vuotta. Sen sijaan Savonlinnassa samoihin aikoihin aloitettu kirpputori toimi aina vuoteen 1996 asti. Kirpputorien tarkoitus oli varainhankinta ja tukityöllistäminen.

1983 maaliskuussa ostettiin Kymenlaakson helluntaiseurakuntien leirikeskus Tuohikotti Valkealan pitäjässä. Samana vuonna vuokrattiin Solhem-hoitokoti Munsalasta läheltä Uusikaarlepyytä. Koti rakennettiin heti alusta pitäen päihdeongelmasta kärsiviä naisia varten. Kiinteistö lahjoitettiin yhdistykselle vuonna 1988.

1984 perustettiin Muhoksen KAN-koti Pyhänsivun entisessä koulussa. 1986 yksikkö siirtyi parempiin tiloihin Pällin voimalaitoksen henkilökunta-asuntoihin, jotka olivat jääneet tyhjiksi, kun voimalaitoksen hoito oli automatisoitu. Muhoksella aloitettiin myös kokeiluluontoisesti perhetyö. Muhoksen toimintayksikkö lakkautettiin 2005 ja tilat myytiin vuonna 2006.

1986 aloitettiin naisten työterapiatoiminta Kortesjärvellä Fräntilän vanhassa koulussa. Nykyisin yksikössä toimii Kortesjärven perhehoitokoti. 

1988 yhdistyksen keskustoimisto siirtyi Myllymäeltä Kortesjärven kirkonkylään, josta saatiin vuokrattua asianmukaiset toimitilat. Kiinteistössä aloitettiin myös kirpputoritoiminta. Samana vuonna valtioneuvosto muutti RAY:n avustusehdotusta ja lisäsi Sininauhaliiton päiväkeskustoimintoihin sekä perhehoitodin perustamiseksi varoja. Näillä varoilla rakennettiin Kortesjärven perhehoitokodin uudisrakennukset Fräntilän koulun viereen. Perhehoitokoti avattiin maaliskuussa 1989 ja samana vuonna hankittiin myös keskustoimiston kiinteistö yhdistyksen omistukseen RAY:n tuella.

3. KONTAKTITOIMINTA

Päiväkeskustyyppistä kontaktikotitoimintaa on kehitetty vähitellen. Ensimmäinen, Kemin kontaktikoti, aloitti toimintansa kokeiluluontoisesti 2.6.1989, osoitteessa Lehtokatu 13. Idea tähän saatiin Ruotsista Lewi Pethrus -säätiöltä, jolla oli kymmeniä kontaktipisteitä ympäri Ruotsia. Varsinainen kontakti- vastaanottokotitoiminta pääsi kunnolla käyntiin vuoden 1991 aikana. Helmikuun alussa pidettiin avajaiset Torniossa, kuukausi myöhemmin Oulussa, huhtikuun loppupuolella Raisiossa ja marraskuun alussa Salossa. Myöhemmin on kontaktikoteja tai pisteitä saatu avatuksi Helsingissä, Lahdessa, Kuopiossa, Suomussalmella, Pellossa sekä Jyväskylän maalaiskunnassa. Useissa tapauksissa tilat on saatu kaupungeilta käyttöön korvauksetta, tai kaupunki on osallistunut vuokran maksamiseen. Tällöin ne ovat vastaavasti palvelleet kaupunkien tai kuntien omia asiakkaita edullisemmilla sopimushinnoilla. Vapaaehtoistyöryhmät seurakunnista ovat tukeneet kontaktikotien toimintaa.

4. HOITOKETJU SYNTYY

Kontakti-vastaanottokotitoiminnan alettua yhdistyksellä on porrastettua auttamistoimintaa. Kontaktikodissa tapahtuu katkaisuhoidon jälkeinen motivointivaihe ja motivaation tarkastusvaihe. Kontaktikodeilla yllä pidetään vertaistuellisia keskusteluryhmiä sekä henkilökohtaisia motivoivia keskusteluja. Kontaktikodin työntekijät tuottavat kuntien sosiaalityöntekijöille tietoa asiakkaan tilasta ja siitä, onko asiakas tiiviimmän pitkäaikaisen hoidon tarpeessa, jolloin hänet voidaan lähettää johonkin yhdistyksen hoitokotiin tai ohjata hänelle paremmin soveltuvaan hoitolaitokseen. Hoitokodista asiakas voidaan tarvittaessa lähettää eteenpäin Tuusniemelle, josta on kehitetty työkuntoutusyksikkö tai tuettuun asumispalveluyksikköön. 
Tuusniemen työkuntoutusyksikössä tapahtuu työkokeilu ja työhön valmentautuminen. Asiakas voi viipyä tässä yksikössä pidempään. Tällöin hänelle tehdään vuokrasopimus ja neuvotellaan kunnan kanssa tukimaksusta. Kotiuttamisvaiheessa asiakas pyritään tutustuttamaan lähimmän seurakunnan KAN-yhdyshenkilöön tai kontaktikoti auttaa yhteyden solmimisessa johonkin kristilliseen seurakuntaan ja myös paikallisviranomaisiin sekä muiden kristillisten järjestöjen ja järjestöjen työntekijöihin.

5. VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON

1991 yleisen taloudellisen taantuman syveneminen vaikutti yhdistyksen toimintaan erikoisesti siten, että kuntien myöntämät maksusitoumukset vähenivät edellisestä vuodesta kolmanneksella. Tämä johti henkilökunnan lomauttamisiin. Tällöin Myllymäen ja Munsalan hoitokotien toiminta jouduttiin kokonaan keskeyttämään ja osittain myös Pyhänsivun hoitokoti.

1992 avattiin vapaaehtoistyövoimin edellisenä vuonna suljetut Myllymäki, Solhem ja Pyhänsivu. Osalle työntekijöistä saatiin palkkaukseen työvoimatukea. Loppuvuodesta 1992 jouduttiin sulkemaan jälleen Solhemin hoitokoti, joka pysyi suljettuna koko vuoden 1993.

Veikko Saarijärvi siirtyi 1994 hallituksen puheenjohtajan tehtävään ja siirtyi päätoimisesta toiminnanjohtajan tehtävästä pois. Yhdistyksen toiminnanjohtajana aloitti tuolloin 1986 KAN ry:n palvelukseen tullut Kari Hiltunen. Hiltunen oli toiminut 1986-1988 Tuohikotin ohjaajana ja 1988-1991 vastaavana ohjaajana sekä oli ollut myös hallituksen jäsenenä. Hiltunen toimi KAN ry:n apulaistoiminnanjohtajana vuoden 1993 alusta ja toiminnanjohtajana vuoden 1994 alusta alkaen.

Solhem hoitokoti avattiin maaliskuun alusta 1994, jonka jälkeen se on toiminut säännöllisesti. Yhdistyksen historian pahin kriisi osui lamavuosien jälkeen Hiltusen toiminnanjohtaja kauden alkuvaiheeseen. Hiltunen teki merkittävän työn yhdistyksen talouden saneeraamiseksi elinkelpoiseksi.

Heinäkuussa 1995 pidettiin ensimmäiset valtakunnalliset KAN-tapaamispäivät Keuruulla. Päiville kutsuttiin entisiä asiakkaita ja heidän perheitään. Päivistä on tullut traditio, johon osallistuu satoja henkilöitä. Ne pidettiin vuosien ajan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, mutta 2008 vuonna ajankohdaksi muutettiin alkusyksy.

Kari Hiltunen työskenteli yhdistyksen toiminnanjohtajana 2005 syksyyn asti, jonka jälkeen vielä noin vuoden yhdistyksen palkkalistoilla muissa tehtävissä. Pitkäaikainen KAN ry:n vastuunkantaja Pekka Keinänen aloitti yhdistyksen vt toiminnanjohtajana syksystä 2005 aina kesään 2006, jolloin Ismo Valkoniemi aloitti toiminnanjohtajana.

Taloudellisesti toiminta on ollut usein hyvin tiukalla. Kannattajajäsenet, joita on noin 5000, ovat ihailtavalla tavalla tukeneet yhdistyksen toimintaa sekä taloudellisesti että rukouksin. Uskomme että tällaista sitoutumista ei olisi ilman työnäkyä - visiota. Valtakunnallisilla lista- ja lipaskeräyksillä on pyritty myös kohentamaan taloutta. Vapaaehtoistyöntekijöiden panos on myös ollut merkittävä. Heidän avullaan on ollut mahdollista pitää kaikki hoitokodit auki, erilaisista suhdanteista huolimatta.

Vuodesta 2006 yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana on toiminut Helsingin Saalem-seurakunnan evankelista, vankilalähetti ja vanhemmiston jäsen Raimo Leppälä.
Kesällä 2007 yhdistyksen pitkäaikainen vastuunkantaja Veikko Saarijärvi valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Aiemmin hallituksen kunniajäseneksi oli valittu Mika Lillrank ja Eero Hautamäki.

Vuoden 2007 aikana yhdistyksen toimintaa tarkasteltiin valvontaviranomaisten toimesta ja todettiin, että yhdistyksen henkilöstön koulutustaso ei täyttänyt kaikilta osin lainsäädännön vaatimuksia. Niinpä yhdistyksessä aloitettiin syksyllä 2007 massiivinen lähes 30 ihmisen koulutusohjelma. Pieksämäen Sisälähetysseuran oppilaitoksessa aloitettiin yli 20 henkilön päihdetyön ammattitutkinnon koulutus, monissa muissa oppilaitoksissa oppisopimuskoulutusohjelmia päihdetyön ammattitutkintoon ja lähihoitajaksi sekä tuettiin jatkokoulutusta psykiatrian erikoisammattitutkintoon ja sosionomin tutkintoon useille henkilöille.  KAN ry oli yhtenä järjestönä suunnittelemassa koulutusta toipumisryhmien vetäjille. Koulutus järjestettiin Perheniemen evankelisella opistolla keväästä 2008 alkaen.

Ismo Valkoniemen siirryttyä Samaria ry:n toiminnanjohtajaksi, Pekka Keinänen siirtyi jälleen yhdistyksen toiminnanjohtoon syyskuun alusta 2008 alkaen.

6. YHDYSHENKILÖTOIMINTA

Yhdyshenkilöitä on eri seurakunnissa yli 200. He tekevät arvokasta työtä tukiessa asiakkaita kotipaikkakunnilla, neuvoessa hoitoon ohjausasioissa sekä pitäen heihin yhteyttä hoidon aikana ja sen jälkeen. Yhdyshenkilöt avustavat asiakkaita myös hoidon päätyttyä.

Yhdistys on pyrkinyt pitämään huolta yhdyshenkilöistä, järjestämällä heille säännöllisesti koulutus- ja virkistyspäiviä.

7. YHDESSÄ ETEENPÄIN

Seurakunnat, jotka sijaitsevat lähellä hoitokoteja, tekevät säännöllisesti niihin vierailuja. Nämä vierailukäynnit ovat aina odotettuja juhlahetkiä hoitokodeissa.

Henkilökunnalle pidetään työntekijäpäivät vähintään kerran vuodessa, jolloin puolet ajasta käytetään koulutuksellisiin asioihin ja toinen puoli virkistymisen ja yhteisen rakentumisen merkeissä. Yhdistys järjestää myös aika ajoin tutustumismatkoja lähialueiden kristillisiin päihdejärjestöihin, joissa on mukana runsaasti henkilökuntaa.

Yhdistyksen 37 vuoden toiminnan aikana on koettu monia voiton hetkiä, mutta myös kirveleviä tappioita. Kaiken aikaa olemme kuitenkin saaneet kokea Taivaan Isän apua. Eräs keskeinen rukousaiheemme löytyy Ps. 69:7. "Älä salli meissä pettyä niiden, jotka etsivät Sinua, Israelin Jumala."