Koulutusvaatimus kristillisessä päihdetyössä

Lain sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (annettu Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2005) 11 §/ Muut sosiaalihuollon ammatilliset tehtävät todetaan, että ”kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin on tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus”.

Mitä lainsäätäjä on tällä tarkoittanut? Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (HE 226/2004 vp) todetaan, että aiemman kelpoisuusasetuksen 6 §:n mukaan kelpoisuusehtona sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin on tehtävään soveltuva koulutus. Säännös oli antanut työnantajalle vapaan oikeuden harkita, millaista koulutusta kunkin tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää.

Hallituksen esityksessä korostetaan, että ehdotetulla lailla säilytettäisiin työnantajan harkintaoikeus soveltuvien koulutusten suhteen. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat tehtävät, joiden kelpoisuusvaatimuksista ei ole erityissäännöksiä ehdotetun lain 3 – 10 §:ssä tai muussa lainsäädännössä. Koska lain 3 –10 §:ssä säädettäisiin kelpoisuusvaatimuksista vain tiettyihin keskeisimpiin sosiaalihuollon ammatteihin, kuuluisi ehdotetun pykälän soveltamisalan piiriin suurempi joukko tehtäviä kuin mitä nykyisen kelpoisuusasetuksen 6 § kattaa. Tässä kohdin hallituksen intentio oli siis laajentaa työnantajan harkintavaltaa. Asiaa perustellaan seuraavasti.

Hallituksen esityksen mukaan pykälä voisi tulla sovellettavaksi sekä tehtäviin, jotka edellyttävät korkeaa erikoistunutta koulutustasoa että tehtäviin, joissa ei ole tarpeen edellyttää tiettyä täsmällisesti määritettyä koulutusta. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisiin henkilökohtaisen avustajan tehtäviin, joissa edellytetty koulutustaso vaatii tapauskohtaista harkintaa.  

Sosiaalihuollon ammatillisissa tehtävissä toimivalla henkilöstöllä tulisi ehdotetun pykälän mukaan aina olla tehtävään soveltuva koulutus. Soveltuva koulutus olisi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) mukainen ammattitutkinto[1] tai tehtävän luonteesta johtuvasta syystä muu soveltuva koulutus. Koska pykälää sovellettaisiin sellaisiin sosiaalihuollon tehtäviin, joissa edellytetään ammatillista osaamista, tulisi tehtävissä lähtökohtaisesti edellyttää vähintään ammattitutkinnon tasoista koulutusta.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että perustellusta syystä voitaisiin katsoa, että tätä vähäisempi koulutus olisi tehtävään riittävä. ”Perusteltu tehtävästä johtuva syy olla edellyttämättä ammattitutkintoa voisi olla esimerkiksi se, että päihdehuollossa on tarkoituksenmukaista käyttää ohjaajina raitistuneita alkoholisteja tai narkomaaneja. Ammattitutkinnon lisäksi kelpoisuusvaatimuksena päihdehuollon tehtäviin voitaisiin harkinnan mukaan pitää muutakin soveltuvaa koulutusta.  Tehtävistä riippuen soveltuva koulutus voisi olla esimerkiksi lähihoitajan koulutus.” 

Hallituksen esitys lähtee siis siitä, että perustellusta syystä voidaan katsoa, että edes ammattitutkinto ei olisi välttämätön. Lain perusteluissa ei ole minkäänlaista tulkinnanvaraa, koska siinä nimenomaan otetaan esille päihdehuolto.

Jos päihdehuollon työnantajataho lähtee siitä, että ohjaajilla on suoritettuna päihdetyön ammattitutkinto, se vastaa hyvinkin sekä lain kirjainta että sen henkeä siinä muodossa kuin se on suoraan kirjattu hallituksen esitykseen.

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry on luottanut siihen, että lain sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 11. pykälän tulkinta perusteluineen on voimassa. Henkilökuntaa on kehitetty oman hoitoajattelun ja lain perustalta.
Viranomaisen tulkitsevat usein että henkilöstöllä tulisi olla vähintään lähihoitajatasoinen koulutus. Tämä tulkinta voisi vaarantaa kristillisen päihdetyön erityispiirteen, joka on sen kantava voima. Tämä erityispiirre on viimevuosina tunnustettu ja myös sosiaalialan koulutusohjelmiin kytketty.

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n yksiköiden henkilökunta rakentuu siten, että hoidollisella vastuuhenkilöillä on vähintään opistotasoinen tai ammattikorkeakoulutasoinen koulutus sekä riittävä työkokemus, tämän lisäksi olemme palkanneet useita mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneita lähihoitajia sekä oman käyttökokemuksen voimavaraksi kääntäneitä ns. vertaistuellisia päihdetyöntekijöitä. Näitä vertaustuellisia päihdetyöntekijöitä talossamme on ollut koko 36 toimintavuoden aikana kenties satoja. Kokonaishenkilöstömäärä on tällä hetkellä 58.

Hoidon keskeinen sisältö on elämäntavan muutos, jossa sekä ammatillisella että vertaistuella on ratkaiseva merkitys. Kristillisen päihdetyön erityispiirteet ja hengellinen muutos ovat osa hoitokokonaisuutta. Hoidon kannalta keskeistä meille on se, että hoitaja ymmärtää hengellisen päihdehoidon erityispiirteet. Hengellinen muutos ei ole terveydenhuollon tai sosiaalihuollon keinoin käsiteltävä metodi, mutta sen tuloksia voidaan tarkastella jo eri tutkimusmetodisin keinoin.

Koska opetushallitus on huomioinut kristillisen päihdehoidon ammatillisessa koulutuksessa, tulee se huomioida myös valvontaviranomaisten toimesta.

Päihdetyön ammattitutkinto, jossa voi valita kristillisen päihdetyön valinnaisen opintosuuntauksen ja siihen liitetty lääkkeenjakokoulutus tarjoaa erinomaiset valmiudet hoitokokonaisuutemme ymmärtämiseen ja on koulutuksena siten hoitoideologiaamme joltain osain jopa paremmin tukeva, kuin lähihoitajakoulutus. Molemmat soveltuvat kuitenkin erinomaisesti perustyöntekijämme pohjatutkinnoksi.


[1] Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat aikuisille tarkoitettuja näyttötutkintoja. Näyttötutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia tutkintoja, joissa koulutuksessa, työelämässä ja harrastuksissa hankittua osaamista käsitellään yhtenä kokonaisuutena siten, että osaaminen voidaan hyödyntää tutkinnoissa vaaditun ammattitaidon näytöissä. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ohjeellinen pituus on arvioitu 40 opintoviikoksi.